Kela: Puheterapialle kokeillaan hintakattoa
Puheterapia on monille lapsille, nuorille ja aikuisille elintärkeä kuntoutusmuoto. Puheterapian avulla tuetaan puhetta, kieltä, kommunikaatiota vuorovaikutusta, ääntä ja nielemistä, jotta osallisuus ja itsenäinen selviytyminen arjessa mahdollistuisi. Siksi on huolestuttavaa, että Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen asettama puheterapian hintakatto vaarantaa sekä terapian laadun että sen saatavuuden.
Kela on kilpailutuksessaan asettanut puheterapialle 134 euron hintakaton 45 minuutin käynnille. Lisäksi kotikäyntien korvausta on alennettu merkittävästi suhteessa vastaanottokäynteihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että terapeutti saa saman, tai jopa pienemmän korvauksen työstä, joka on vaativampaa, vie enemmän aikaa ja aiheuttaa enemmän kuluja.

Hintakatto ei vastaa työn todellisia kustannuksia
Moni puheterapeutti toimii yksityisenä ammatinharjoittajana. Terapeutti vastaa itse kaikista yritystoiminnan riskeistä, kustannuksista ja velvoitteista, joita kuntoutusyrittäjältä tosiaan löytyykin. Viime vuosina kustannukset ovat nousseet voimakkaasti: Vuokrat, polttoaine, energia, tarvikkeet, ohjelmistot, lakisääteiset maksut ja täydennyskoulutus maksavat huomattavasti enemmän kuin ennen.
Yksinyrittäjällä ei ole yleensä mahdollisuutta kasvattaa asiakasmääriä tai paikata kustannusten nousua muilla keinoilla. Kun hintakatto asetetaan liian matalalle, toiminnan jatkaminen ei yksinkertaisesti ole taloudellisesti mahdollista. Hintakatto suosii suuria yrityksiä ja ajaa pienet, syrjäisille seuduille käyntejä toteuttavat ammattilaiset pois.
Puheterapia on vaativaa asiantuntijatyötä
Puheterapia ei ole perustason palvelua, varsinkaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen piirissä. Puheterapeutti on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut asiantuntija, ja monilla on lisäksi erityisosaamista, joka on hankittu työkokemuksen ja täydennyskoulutusten kautta. Tällaisia osaamisalueita voivat olla esimerkiksi puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät (AAC), nielemishäiriöt, afasia, kehitysvammat tai verbaalinen dyspraksia.
Terapiakäynti on vain yksi osuus kokonaistyöstä
Puheterapiaan kuuluu paljon muutakin kuin varsinainen 45 minuutin tapaaminen asiakkaan kanssa. Kelan edellyttämä työ sisältää muun muassa lausuntojen ja suunnitelmien laatimista, raportointia, tavoitteiden asettamista ja seurantaa sekä tiivistä yhteistyötä perheiden, koulujen, päiväkotien, hoitotahojen ja muiden ammattilaisten kanssa.
Lisäksi terapeutti valmistaa yksilöllisiä materiaaleja, ohjaa asiakkaan lähiympäristöä ja huolehtii esimerkiksi kommunikoinnin apuvälineiden ohjelmoinnista ja ylläpidosta myös käyntien ulkopuolella. Tätä työtä ei korvata erikseen, vaan sen oletetaan sisältyvän käyntihintaan.
Asiakkaat maksavat lopulta hinnan
Hintakaton seuraukset eivät koske vain terapeutteja, vaan ennen kaikkea asiakkaita. Kun kokeneet ja erikoistuneet puheterapeutit vetäytyvät Kelan kilpailutuksesta, palvelujen saatavuus heikkenee. Jonot pitenevät, kuntoutus viivästyy tai katkeaa ja asiakkaat joutuvat eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen.
Monille vammaisille lapsille tai aikuisneurologisille asiakkaille säännöllinen ja laadukas puheterapia on ratkaisevaa toimintakyvyn, osallisuuden ja elämänlaadun kannalta. Kaikilla ei ole voimia tai mahdollisuutta käydä vastaanotolla, ja kotikäynnit ovat usein ainoa toimiva vaihtoehto. Jos terapeutteja ei ole saatavilla, toimintakyky heikkenee ja myöhemmin tarvitaan raskaampia ja kalliimpia palveluja. Lyhytnäköinen säästö kuntoutuksesta johtaa helposti pitkän aikavälin kustannusten kasvuun erikoissairaanhoidossa ja sosiaalipalveluissa.
Kokeillaanko vielä...
Puheterapian hintakattoa on Kelan toimesta kuvattu kokeiluna, mutta ammattilaisten ja asiakkaiden näkökulmasta kyse ei ole kokeilusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Kokeilu viittaa yleensä rajattuun ja riskiltään hallittuun järjestelyyn. Puheterapeuteille hintakatto määrittää suoraan sen, onko ammatin harjoittaminen taloudellisesti mahdollista. Kela on Suomessa suurin yksittäinen kuntoutuspalvelujen ostaja, ja monille terapeuteille Kelan järjestelmään pääsy on käytännössä edellytys ammatin harjoittamiselle. Hintakattoon ei voi siis suhtautua vapaaehtoisena kokeiluna. Yksinyrittäjälle kyse on toimeentulosta, yritystoiminnan jatkuvuudesta ja ammatillisesta tulevaisuudesta.
Kokeilu-sanan käyttö koetaan loukkaavana myös siksi, että se vähättelee puheterapian asiantuntijaluonnetta. Puheterapia on vaativaa, pitkälle koulutettujen asiantuntijoiden tekemää työtä, joka perustuu tutkimukseen, kliiniseen osaamiseen ja jatkuvaan ammattitaidon kehittämiseen. Kun hinnoittelua kutsutaan kokeiluksi, syntyy vaikutelma, että asiantuntijatyön arvoa voidaan tilapäisesti kokeilla alaspäin ja katsoa, kuka selviää.
Riskien jakautuminen tekee kokeilu-retoriikasta erityisen ongelmallista. Tässä tilanteessa riskit siirtyvät suoraan yksinyrittäjille ja kuntoutujille. Asiakkaiden näkökulmasta kokeilu-ajattelu on eettisesti kestämätöntä. Puheterapian asiakkaat ovat usein vammaisia lapsia tai neurologisesti sairaita aikuisia, joiden toimintakyky, oppiminen ja osallisuus ovat riippuvaisia kuntoutuksen jatkuvuudesta. Heidän tarpeensa eivät ole kokeilumateriaalia, eikä kuntoutuksen saatavuutta voida kevyesti testata ilman todellisia seurauksia.
Siksi puheterapian hintakatto ei ole kokeilu, vaan rakenteellinen muutos, joka vaikuttaa suoraan asiantuntijatyön arvostukseen, palvelujen saatavuuteen ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksiin. Kun kyse on ihmisten toimintakyvystä ja yhdenvertaisuudesta, kokeilu ei ole oikea sana – eikä oikea lähtökohta päätöksenteolle.
Puheterapian hintakaton tasoa ja kotikäyntikorvauksen määrää tulisi arvioida uudelleen. Nykyinen hinnoittelu ei tue laadukasta, vaikuttavaa ja yhdenvertaista kuntoutusta, eikä se turvaa palvelujen saatavuutta koko maassa. Kuntoutus on kustannusvaikuttavaa vain silloin, kun sitä on riittävästi ja se toteutetaan ammattitaitoisesti. Tämä edellyttää, että myös puheterapeutin työlle asetetaan realistinen ja oikeudenmukainen arvo.
Vaikuttavasti ja laadukkaasti, Jasmi